Valistus 1700-luku

1700-luku oli teollistumisen ja tieteiden vuosisata. Fysiikan, luonnontutkimuksen, maantieteen ja tutkimusmatkojen suosio kasvoi, ja katolisen kirkon oppeja uhmattiin yhä enemmän. Usko rationalismiin vahvistui, eikä kirkon oppeja pidetty enää itsestäänselvyyksinä. Luottamus ihmisen kykyyn tutkia ja havainnoida maailmaa kasvoi, ja yleinen maailmankuva koki muutoksia.
Perustettiin sanomalehtiä, kirjastoja ja kahviloita, jotta ihmisillä olisi mahdollisuus sivistää itseään. Sanomalehtien avulla valistettiin ihmisiä käytännönkin asioissa, ja kahviloissa kirjailijat ja filosofit kerääntyivät keskustelemaan yhteiskunnan ja uskonnon asioista. Yleisesti valistusajan sivistyneistö ja filosofit korostivat inhimillistä järjen käyttöä ja ihmisen yksilöllisyyttä.

Kirjallisuuden piirissä valistuksen ajan teoksissa heijastuu vahvasti ihmisoikeudet ja tasa-arvo. Entisen yhteisen hyvän sijasta alettiin puolustaa yksilön asemaa. Koulutukseen kiinnitettiin enemmän huomiota, ja mm. naisille ja alempien yhteiskuntaryhmien edustajille pyrittiin saamaan mahdollisuus siihen. Kasvatuksesta käytiin paljon keskustelua, ja yksi mullistavimpia aihetta koskevia teoksia on Rousseaun teos Émile eli kasvatuksesta, joka toi ensimmäisenä esiin ajatuksen vapaasta kasvatuksesta.

Valistuksen ajan kirjailijat pyrkivät teoksissaan sivistämään kansaa ja välittämään tietoa lukijalle. Maantieteestä ja muista kansoista kirjoitettiin paljon, jotta ihmiset heräisivät kyseenalaistamaan omaa yhteiskuntaansa ja sen epäkohtia. Ennakkosensuurin poistamisen jälkeen voitiin kirjoittaa aikaisempaa vapaammin politiikasta ja arvostella hallitsijoidenkin toimia. 

Valistusajan merkittäviä kirjailijoita ovat mm:

•   Ranskalainen Voltaire (1694-1778), eli François-Marie Arouet. Hän oli kirjailija ja filosofi, joka arvosteli vahvasti kirkkoa ja puolusti ihmisoikeuksia. Monista valistusfilosofeista poiketen hän ei ollut demokratian puolella, vaan kannatti valistunutta itsevaltiutta. Kiistakirjoitusten lisäksi hän tuotti teoksia lähes kaikilla kirjallisuuden aloilla. Voltaire kuvaa aikansa yhteiskuntaa satiirisesti tunnetuimmassa teoksessaan Candide.

• Denis Diderot (1713-84), joka oli myös kirjailija ja filosofi. Hän oli tuottelias kirjailija, joka kuitenkin julkaisi vain kaksi teosta omalla nimellään. Hänen tärkein teoksensa on tietosanakirja Encyclopédie, jolla oli merkittävä rooli Ranskan vallankumoukseen johtavassa kuohunnassa.

• Jean-Jasques Rousseau (1712-78), jonka tärkeimpiä teoksia olivat Émile ou de l'éducation (Emile eli kasvatuksesta) sekä Du contrat social (Yhteiskuntasopimuksesta).

 

 Voltaire, Diderot ja Rousseau