Romantiikka 1780-1860

Romantiikka voidaan jakaa ajallisesti varhaisromantiikkaan (1700-l. loppu, valistuksen vastakohta), sydänromantiikkaan (n.1800-1830) ja myöhäisromantiikkaan (n.1830-1850, realismin vastakohta). Romantiikka oli ns. välivaiheessa, jossa erilaiset vallankumoukselliset ja konservatiiviset aatteet kohtasivat. Näitä kilpailevia aatteita olivat mm. irrationalismi, liberalismi ja nationalismi. Itse romantiikan aikakausi puhkesi kukkaan Saksassa ensin kirjallisuudessa ja sittemmin filosofiassa, ja levisi sieltä Englannin kautta muualle Eurooppaan ja maailmalle, mutta ei niin laaja-alaisesti kuin realismi.

Taustat, historialliset ja yhteiskunnalliset tapahtumat sekä murrokset

• USA:n itsenäistyminen 1776

• Ranskan vallankumous 1789

Ø  vapauden, vapausaatteen ja tasa-arvon voitto

Ø  hallitsijoiden ja kirkon vallan kyseenalaistaminen

•   vuosina 1814-1815 Wienin kongressi

• 1815 Waterloon taistelu

• 1830 heinäkuun vallankumous ja 1848 helmikuun vallankumous & ’’hullu vuosi’’

Yleisesti vaikuttava tekijä oli myös kaipuu menneeseen.

 Tyylipiirteet ja ominaisuudet

Todellisuus oli osoittautunut kuviteltua arvaamattomammaksi ja ruvettiin kiinnostumaan etenkin historiasta, luonnosta ja sisäisestä ihmisestä. Romantiikka ei ollut pelkästään taiteen ja kirjallisuuden suuntaus vaan kokonainen maailmanselitysmalli, joka ulottui filosofiasta luonnontieteisiin sekä historiasta ihmiskuvaan. Ruvettiin painottamaan irrationalismia, järjen vastaisuutta ja kiinnostuttiin omasta menneisyydestä sekä protestoitiin klassismin sääntöjä vastaan. Ruvettiin keskittymään järjen sijasta tunteeseen ja henkeen. Esille nostettiin metafyysinen todellisuus, uskonto ja Jumala. Romantiikka korosti yksilöllisyyttä, mutta antoi kumminkin tilaa sekä yksilölle että yhteiskunnalle sekä niiden yhteiselolle. Romantiikka ihannoi etenkin keskiaikaa ja tunteita. Alla muutamia tyylipiirteitä:

Ø  ihmisen sisäiset prosessit

Ø  menneisyyden eli ’’paremman ajan’’ kuvaaminen

Ø  yksilön korostaminen

Ø  historialliset tapahtumat ja muinaistaruista (etenkin keskiaika)

Ø  eskapismi ja todellisuuden kyseenalaistaminen

Ø  jumaluuden ja uskonnon esilletuominen

Ø  romanttinen ironia

Ø  alakuloisuus

Ø  idealismi

Romantiikka jaetaan sisällöllisesti tunne-, kauhu-, kansallis- ja luontoromantiikkaan.

Taidesuuntaukset
 

Taiteen ja taiteilijoiden asemassa oli tapahtunut muutoksia ja romantiikka oli ns. omaleimainen ilmiö. Romantiikan aikana puhuttiin taiteilijaneroista, joilla uskottiin olevan tietynlainen yhteys todellisuudenvastaiseen, Jumalaan, sekä järjenvastaisia taitoja selittää maailmaa. Taiteella oli aristoteelinen tehtävä eli taiteessa kuvattiin järjen ulottumattomissa olevaa todellisuutta. Taiteessa kuvattiin usein luontoa, keskiaikaisia sekä historiallisia maisemia ja uskonnollisia aiheita. Myös sankarillisuus nostettiin esille joissakin teoksissa.

Caspar David Friedrich, Vaeltaja sumumeren yllä, 1818. (Wikipedia: Romantiikka)

 

Kirjallisuudessa

 

Kirjamarkkinoiden muuttuminen sai aikaan kaupallisuuden. Kirjallisuuden lajit sekoittuivat ja erot hämärtyivät. Kirjalliset teokset olivatkin usein hyvin mielikuvituksellisia ja sekavia. Alkusysäyksen romantiikan kirjallisuudelle antoi Saksassa Novalis ja käsitys ’’kaipuun sinisestä kukasta’’. 1700-luvulla romantiikka yhdistettiin runouteen, joka ei noudattanut vanhoja normeja. Romantiikan kirjallisuudessa eniten kirjoitettua kirjallisuutta olivat:

Ø  Runot

Ø  Proosa: kauhu-, historialliset ja kehitysromaanit ja taidesadut

Ø  Eepokset

Esimerkkejä romantiikan ajan kirjailijoista ja heidän teoksista:

Hans Christian Andersen (1805-1875): Ruma ankanpoikanen

Jane Austen (1775-1817): Ylpeys ja ennakkoluulo

Edgar Allan Poe (1809-1849): The Raven – Korppi

Victor Hugo (1802-1885): Kurjat

J.L. Runeberg  (1804-1877): Maamme-laulu