Romantiikan antama vääristynyt kuva todellisuudesta ei enää
riittänyt 1850-luvun taiteilijoille ja kirjailijoille. Yhteiskunnassa
tapahtuneet muutokset, varsinkin teollistuminen ja kaupungistuminen, herättivät
ihmisissä kriittisyyttä. Romanttisen kuvailun ja arjen pakenemisen sijasta
haluttiin kuvata todellisuutta sellaisena kuin se oikeasti on. Samaan aikaan
luonnontieteiden ja teknologian saavutukset tukivat realismin objektiivista
havainnointia. Realismin totuudenmukainen ote yhteiskunnasta nosti vähitellen
yhteiskunnan epäkohdat esille, jotka saivatkin lopulta osakseen tosi paljon
arvostelua monelta eri taiteilijatasolta. Realismi sai alkunsa 1850-luvun
Ranskasta, josta se levisi vähitellen ympäri Euroopan muita valtioita.
Taustat, historialliset ja yhteiskunnalliset tapahtumat
sekä murrokset
- 1848 vallankumousten ’’hullu’’ vuosi
- Lukuisat sodat ja kiistat valtioiden välillä
- 1848 Marxin ja Engelsin Kommunistinen manifesti
- 1859 Charles Darwin ja Lajien synty
- Kansallisvaltioideologian aikaansaama Euroopan kartan muodostuminen (esim. Italia 1870)
- 1837-1901 kuningatar Viktoria Isossa-Britanniassa (viktoriaaninen aika)
Myös aikaisemmin mainitut teollistuminen ja kaupungistuminen
aiheuttivat elinolojen huonontumista, luokkajaon vahvistumista ja toimeentulon
vaarantumista.
Tyylipiirteet ja ominaisuudet
Ihmiset, varsinkin taiteilijat halusivat ottaa kantaa
yhteiskunnassa tapahtuviin muutoksiin ja murroksiin. Ei enää tyydytty elämään
pilvilinnoissa, vaan haluttiin saada aikaan muutos. Teoksien tekoon ei enää
tarvittu mielikuvitusta, vaan aiheita saatiin ihan läheltä, nimittäin
jokapäiväisestä arjesta. Arki osoitettiinkin arvottoman sijasta lumoavaksi.
Realismin aikana vallinnut positivismi sai aikaan kehitysoptimismia ja
edistysuskoa, joista varsinkin tieteilijät saivat lisäpotkua.
Realismin ajan ihmiset uskoivat, että ongelmat
ratkaistaisiin asiantuntemuksella, empiirisin keinoin ja tutkimuksin sekä
niiden sovelluksin, mutta ennen kaikkea pyrkimällä muutokseen. Positivismin
rinnalla kulki myös determinismi-niminen aate, jossa ihmisen uskottiinkin
olevan osa aineellista maailmaa ja yhteiskuntaa, joka määritteli hänen
olemassaolonsa. Alla vielä muutamia tunnetuimpia tyylipiirteitä:
Ø
yhteiskuntakriittisyys
Ø
muutoksen halu
Ø
havainnointi ja konkreettisuus erittäin tärkeää
Ø
miljöön tarkka kuvaus
Ø
arkipäiväisyys
Ø
todenmukaisuus, realistisuus
Taidesuuntaukset
Realismin nimitys saatiin Gustave Courbet’lta taiteesta. Taiteella
oli suuri merkitys tällä aikakaudella. Taitelijoille tuli oiva tilaisuus
vangita ajan ilmiöt maalauksiin. Arvostettiin tarkkaa havainnointia ja
yksityiskohtien esittelemistä, joten maalareiden oli korvatta ateljeet oikealla
luonnolla. Kohdetta pyrittiin kuvaamaan tarkasti ja rehellisesti, puutteita
unohtamatta. Käytössä olivat totuudenmukaiset ja valoisat värit. Realistien
mielestä taiteen arvo ei riippunut kuvattavasta kohteesta vaan taulun
toteutuksen tasosta. Aiheet vaihtelivat tyypeistä työntekoon.
Gustave
Courbet: Bonjour, Monsieur Courbet (1854)
|
Kirjallisuudessa
Realismin tehtävänä oli kuvata ympäristöä, miljöötä,
tarkasti ja todenmukaisesti. Kirjallisuudessa yleistyi myös nk. tyyppien
kuvailu. Kirjallisuuden päähenkilöt olivat usein tavallisia ihmisiä, esim.
työmiehiä tai jostakin tietystä säädystä. Tärkeänä ’’inspiraationlähteenä’’
olivat konkreettinen havainnointi ja arkielämän tapahtumat. Näiden
työvälineiden avulla mm. kirjoitettu kieli rikastui, kun murteet ja puhekieli
alkoivat näkyä myös kirjallisuudessa. Juonenkäänteet ja jännitys vähenivät,
tärkeämpää oli tarinan johdonmukainen eteneminen ja asioiden suoraan
ilmaiseminen. Realismin vaikutusvaltaisimmat kirjallisuudenlajit olivat:
Ø
Romaanit (etelässä enemmän)
Ø
Näytelmät (pohjoisessa enemmän)
Esimerkkejä realismin ajan kirjailijoista ja heidän
teoksistaan:
Gustave Flaubert: Rouva Bovary (1857)
Fjodor Dostojevski: Rikos ja rangaistus (1867)
Leo Tolstoi: Sota ja rauha (1865-1869)
Minna
Canth: Työmiehen vaimo (1885)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti